Joogan harrastajat tuntevat käsitteen kahdeksanosainen tie, johon on tiivistetty joogaharjoituksen keskeiset elämänohjeet. Nämä ohjeet ovat lähtöisin muinaisen joogan mestarin, Patanjalin, klassisesta teoksesta Joogasutra.
Joogasutran tekstissä joogan kahdeksan osaa esitetään seuraavassa järjestyksessä:
1) viisi yamaa eli henkilökohtaista hyvettä, kuten ahimsa eli väkivallattomuus ja satya, totuudellisuus
2) viisi niyamaa eli elämäntapaohjetta, kuten shaucha, puhtaus, ja swadhyaya, opiskelu
3) asanat, joogan asennot
4) pranayama, hengitysharjoitukset
5, 6, 7) henkisen harjoituksen kolme vaihetta: pratyahara, dharana ja dhyana eli meditaatio
8) samadhi, "vakaa mieli", joka tarkoittaa aktiivisen ja ajattelevan mielen yhtymistä tietoisuuden syvimpään ja hiljaisimpaan tasoon, sisimpään Itseen.
Kahdeksanosaista tietä tarkoittava sanskritinkielinen sana on ashtanga, jonka täsmällinen merkitys on kahdeksan raajaa. Myöhempien aikojen kommentaattorit ovat kuitenkin yleensä tulkinneet, että Patanjalin elämänohjeet tarkoittavat askeleita tai vaiheita, jotka olisi tarkoitus käydä läpi yllä esitetyssä järjestyksessä, aloittaen henkilökohtaisista hyveistä ja huipentuen meditaatioon päämääränä samadhin saavuttaminen. Yleinen käsitys on ollut, että meditaatio on vaikea harjoitus, joka vaatii vahvaa itsekuria ja keskittymiskykyä, ja tuottaa tuloksia vasta pitkän ajan kuluessa.
Maharishi Mahesh Yogi herätti huomiota joogapiireissä 40 vuotta sitten, kun hän ryhtyi kiertämään maailmaa ja opettamaan Transsendenttista Meditaatiota, joka antaa suoran kokemuksen samadhista yksinkertaisen ja helposti opittavan tekniikan avulla. Hän antoi opetusta kaikille kiinnostuneille lähtötasosta riippumatta. Saksassa hän kerran tapasi ryhmän joogaopettajia, jotka kysyivät miten tämä käy päinsä.
Maharishi toivotti vieraat tervetulleeksi ja muistutti ensin, että heillä on yhteinen perusta: luottamus Patanjalin asiantuntemukseen. Mutta sitten hän esitti näkemyksensä, että pitkän ajan kuluessa Patanjalin opetuksia oli alettu tulkita väärin. Kahdeksanosaisen tien järjestys oli muuttunut päinvastaiseksi kuin Patanjali tarkoitti.
"Joogan harjoituksen ymmärrettiin alkavan yaman ja niyaman (maallisten hyveiden) kautta, ja niin edelleen", Maharishi sanoi, "kun todellisuudessa sen pitäisi alkaa samadhilla. Samadhia ei voi saavuttaa harjoittamalla yamaa, niyamaa, jne. Hyveissä voi edistyä vain kokemalla samadhi toistuvasti." Toisin sanoen, on virheellistä ajatella, että samadhin saavuttaminen vaatii parempaa moraalia ja käyttäytymistä; sen sijaan Maharishi sanoi, että parempi moraali ja käyttäytyminen saavutetaan tuloksena samadhin, elämän yhdentyneimmän ja autuaimman tason, kokemisesta.
Maharishin mukaan esimerkiksi ahimsa eli väkivallattomuus voi todella kehittyä vain kasvamalla tietoisuuteen kaikkien olentojen perustavasta ykseydestä. Tämä elämän todellisuus koetaan suoraan samadhissa. Vastaavasti asteya eli ei-ahneus voi todella toteutua vain saavuttamalla täysin vakaa sisäinen onnellisuus ja täyttymys, joka kehittyy luonnostaan kun koetaan toistuvasti samadhin autuustietoisuutta.
Autuustietoisuus on se korkeampi taso, johon joogan harjoittamisen on tarkoitus johtaa. Jooga tarkoittaa ykseyttä. Eräs joogan määritelmistä on kehon, mielen ja hengityksen ykseys. Vaikka tämäkin voi tuottaa hyviä tuloksia, on merkityksellä myös korkeampi taso: ajattelevan mielen (pienen itsen) ja kosmisen älykkyyden (suuren Itsen) yhdentyminen. Joogasutran mukaan tämän saavuttaminen johtaa suureen autuuteen.
Maharishin sanoin: "onnellisuuden intensiteetti ylittää superlatiivin. Tämän tilan autuus tekee mahdottomaksi kokea minkäänlaista surua, suurta tai pientä. Auringon kirkkauteen ei mikään pimeys voi tunkeutua; mikään suru ei voi tulla autuustietoisuuteen, eikä autuustietoisuus voi tuntea mitään suurempaa saavutettavaa kuin itsensä. Tässä pysyvän täyttymyksen tilassa mieli on täysin omavarainen ja vakaa itsessään." (Maharishin Bhagavad-Gitan käännös ja kommentaari, 6:20)
Miten siis on voitu ajatella, että tämä luonnollinen ja autuaallinen prosessi olisi vaikeaa? Valitettavasti meditaatiota on yleisesti opetettu tavalla, joka tekee sen vaikeaksi. Patanjalin mukaan jooga on "mielen täydellistä asettumista" (Joogasutra, 1.2). Kuitenkin useimmat nykyään opetetut meditaation muodot sisältävät jossain määrin keskittymistä, ponnistelua ja kontrollia, minkä takia ne estävät mielen täydellistä asettumista. Maharishin Transsendenttinen Meditaatio on sen sijaan ei-tekemisen tekniikka. Siihen ei sisälly mitään yrittämistä, joten se antaa harjoittajansa sukeltaa helposti sisäänpäin.
Mutta voiko helppo ja vaivaton meditaatio olla "oikeaa" meditaatiota, joka johtaa valaistumiseen? Kyllä. Transsendenttinen Meditaatio on paluuta takaisin meditaation puhtaaseen ja alkuperäiseen harjoitukseen. Se on yksinkertaista ja helppoa, koska se on luonnollista – se on sopusoinnussa mielen ja kehon todellisen luonteen kanssa. Juuri tämän takia se on tehokasta. Luonto toimii aina äärimmäisen tehokkaasti; esimerkiksi kaikki liike luonnossa seuraa vähimmän toiminnan eli vähimmän energiankulutuksen polkua. Vastaavasti TM-tekniikka toimii vähimmällä vaivalla ja suurimmalla tehokkuudella.
Samadhin, joogan korkeimman osan, elävöittäminen ravitsee joogan koko puuta paremmin kuin mikään muu. Joogan harjoittajat, jotka ovat lisänneet Transsendenttisen Meditaation päivärutiiniinsa, kertovat että se tuo asanoiden harjoittamiseen ja koko elämään hiljaisuutta ja tietoisuutta, joka antaa syvää tyydytystä. Samadhi on todella autuaallisen joogaharjoituksen lähtökohta ja olennainen ainesosa.
(Alkuperäinen teksti: Neil Dickie, tm.org/blog)