En ollut hippi, en käyttänyt huumeita enkä ollut kiinnostunut new age -filosofioista, joita kaupunki oli pullollaan. Mutta olin eksyksissä ja hyvin stressaantunut. Tein osa-aikatyötä jäätelökaupassa, ja siellä yksi työtovereistani, Peter Stevens, oli kuin tyyni ja kirkas lampi kaiken hulinan keskellä.

Peter oli keskittynyt, energinen, superfiksu, ystävällinen kaikille, ei koskaan ärtynyt, ja huokui tyyneyttä tavalla jota on vaikea kuvailla. Onnekkaan sattuman myötä sain tietää, että hän "meditoi". Meditaatio oli minulle vieras ajatus, se ei kuulunut sana­varastooni. Mutta olin utelias ja aloin kiinnostua, kun hän kertoi että siinä ei ole mitään mihin pitäisi uskoa, ja että se on helppoa.

Rohkaisin itseni menemään esittelyluennolle, jossa hyvinpukeutunut mies puhui noin 45 minuuttia. Hän sanoi muutamia asioita, jotka iskivät tajuntaani. Hän sanoi, että Transsendenttinen Meditaatio antaa kokemuksen hyvin asettuneesta tietoisuuden tilasta, joka on jo olemassa syvällä jokaisen ihmisen mielessä.

Hän sanoi, että harjoitus tuottaa merkittäviä fysiologisia muutoksia ja terveyshyötyjä. Hän sanoi, että TM on vaivaton harjoitus, toisin kuin muut meditaatiot, jotka vaativat tavatonta keskittymiskykyä mielen hiljentämiseksi. Ja hän sanoi että jokainen voi harjoittaa sitä yhtä hyvin kuin kuka tahansa toinen. Ihmisolentoina meillä on kaikilla sama sisäänrakennettu kyky tähän kokemukseen.

Opin meditoimaan hiljaisessa huoneessa Berkeleyn TM-keskuksessa kaksin opettajani kanssa. Muistikuvani ensimmäisestä meditaatiosta on edelleen selkeä: muutamassa hetkessä minulle tuli fyysinen tunne vajoamisesta syvälle sisäiseen tyyneyteen. Olin hereillä ja kuitenkin lihakseni rentoutuivat välittömästi. Tämä syvälle sukeltamisen kokemus oli minulle uusi; selvästi erilainen kuin tavallinen pinnallinen liukuminen aistikokemuksesta toiseen. Ja kuitenkaan se ei ollut vieras kokemus, vaan pikemmin­kin rauhoittava, luonnollinen ja jotenkin hyvin tuttu.

Ensimmäisestä kokemuksesta lähtien oli selvää, että Transsendenttinen Meditaatio oli "jotakin". Se ei ollut vain tyynenä olemisen "ajattelemista", tai tyynenä olemisen "visualisointia", tai tyynenä olemisen "yrittämistä". Minä siirryin "sisälle tyyneyteen".

Myöhemmin kuulin opettajaltani että jokaisen ensimmäinen meditaatio on omanlai­sensa, ja että jokainen Transsendenttisen Meditaation harjoitus on erilainen – ei siksi että kyky harjoittaa tekniikkaa muuttuisi, vaan että elimistön fyysinen tila vaihtelee ja kokemus sen mukana.

Ensimmäisen meditaationi jälkeen tunsin oloni perinpohjin uudistuneeksi. Olin kiitollinen. Ajattelin, että haluaisin jakaa tämän muiden kanssa. Tätä haluaisin opettaa lapsille.

18-vuotiaana opiskelijana en tavannut tehdä mitään (edes opiskella) joka päivä. Mutta yllätykseksi itsellenikin, jatkoin meditointia päivittäin, 20 minuuttia kahdesti päivässä. Kolmen opiskeluvuoden aikana kypsyi päätökseni ryhtyä opettamaan tätä. Vuonna 1972 jätin lukukauden väliin ja matkustin Espanjaan opiskelemaan Maharishin kanssa.

Minusta tuli Transsendenttisen Meditaation opettaja, ja se ammatti sopi minulle täydellisesti. Luennoin ja opetin TM:ää tuhansille ihmisille ympäri maailmaa seuraavien 40 vuoden ajan – yrityksissä, sairaaloissa, kouluissa, yliopistoissa, sotilastukikohdissa, vankiloissa, yömajoissa. Rakastin jokaista minuuttia.

Minusta tuntuu, että ihmisten käsityksessä meditaatiosta ja sen arvosta on ylitetty käännekohta. Siinä on avoimuutta ja vastaanottavaisuutta, jollaista en ole nähnyt aiemmin 40 vuoden opetusurani aikana. Koen energisyyttä ja idealismia, jollaista en ole kokenut varhaisten opiskeluaikojeni jälkeen; että minä, yhdessä muiden inspiroituneiden ihmisten kanssa, voin tehdä jotain merkittävää ja kestävää sen eteen, että maailmasta tulee paljon parempi paikka paljon useammille meistä.